Pyöräilimme ja meloimme Saimaan maisemissa

LÄHTÖPÄIVÄ, PYÖRÄILYÄ VASTATUULEEN

Starttasimme aurinkoisena ja tuulisena elokuun alun tiistaiaamuna Imatralta retkipyörillämme kohti Puumalaa. Ravakka vastatuuli otti mehut kintereistä, ja pysähdyimme mielihyvin tienvarteen Virmutjoen Kauppakasinolle lounaan toivossa. Kahvilasta löytyi kunnollista rekkamiehen välipalaa; harvoin on lihapiirakka kananmunalla, jauhelihapihvillä ja kaikilla mausteilla maistunut yhtä hyvältä.

Matka jatkui 62-tien reunaa, ja välillä piti ajaa kieli keskellä suuta, kun tukkirekat jyristivät läheltä ohi. Onnellisesti päästiin kuitenkin perille – maisemat Puumalan sillalta ovat komeat. Yövyimme sataman vieressä Kuittisen perhehotellissa; siisti ja mukava paikka, jossa pikku luksusta oli oma sauna huoneemme yhteydessä.

NIINISAARESTA MELOEN SAARIMÖKILLE

Seuraavana aamuna tihkusateessa pyöräilimme saaristomaisemiin Niinisaareen, jossa meillä oli varattuna kajakkikaksikko Hanhiniitystä. Kävimme vielä ennen melomaan lähtöä lounastamassa läheisessä idyllisessä Niinipuun ravintolassa – todella maittava keittolounas ja muhkea salaattipöytä pienine savumuikkuineen.

Hanhiniityn emäntä Sanna varusti melontaretkellemme kartan, eväät ja yöpymisvarusteet sekä evästi vielä kertomalla Nestori Miikkulaisesta ja hänen saarestaan, jonne olimme matkalla. Matkaa oli kymmenisen kilometriä, ja kun iltapäivä oli jo pitkällä meloimme suorinta reittiä. Perillä odotti saaren rantakalliolla mitä viihtyisin pieni mökki saunoineen. Saunoimme, uimme ja paistoimme lettuja grillikodassa eväspakettiin kuuluneesta valmiista lettutaikinasta. Sannan pakkaama iltapala oli aivan ruhtinaallinen ja nautittiin mökin verannalla katsellen tyyntä ja hieman usvaista järvimaisemaa ja fiilistellen Nestorin norppakaverista. Yhtään norppaa emme onnistuneet tällä kertaa näkemään.

SEIKKAILU TAKAISIN

Mökille olisi voinut jäädä pidemmäksikin aikaa, mutta seuraavana aamuna jouduimme pakkaamaan kamppeet kanoottiin ja loistavan aurinkoisessa säässä läksimme melomaan takaisinpäin. Uhkaava ukkosrintama ja nouseva tuuli sotki suunnistustamme sen verran, että teimme ylimääräisen lenkin.

Ajatellun saariston rengasreitin sijaan pyöräilimme tuloreittiämme takaisinpäin Puumalan tien varrelle retrohenkiseen Hietaniemen lomakylään. Taas päästiin uimaan Saimaaseen ja oli mukavaa rentoutua ilta-auringossa rantasaunan terassilla kuunnellen järven yli Puumalan keskustan kesätapahtumasta Siltakemmakoista kantautuvaa musiikkia.

SADE EI HELLITÄ MUTTA EI MYÖSKÄÄN PILAA MATKAA

Seuraavana päivänä poljimme takaisin Imatralle jo etukäteen fiilistellen siellä odottavaa rantasaunaa ja aittamajoitusta. Valitsimme tällä kertaa osalle matkaa kiertoreitin, joka olikin todella hauska ajella: mutkaisia ja mäkisiä teitä halki metsä-, järvi ja maalaismaisemien.

Olemme tehneet monia pyöräily- ja melontaretkiä, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun ne yhdistettiin – toimii! Kroppaa tuli rasitettua monipuolisesti ja maisemia ja luontoa sai kokea sekä maalla että vesillä. Oli mukavaa, kun majapaikat oli valmiiksi varattu ja aina pääsi nukkumaan lakanoiden väliin eikä tarvinnut kuljettaa mukana muuta kuin vaihtovaatteet. Asiantunteva retkisuunnitelma johdatti sellaisiin hienoihin kohteisiin, joita tuskin omin avuin olisimme löytäneet. – Ensi kesänä uusiksi!

Airi & Sepi